orastava

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

orastava (10)

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä orastaa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi orastava orastavat
genetiivi orastavan orastavien
(orastavain)
partitiivi orastavaa orastavia
akkusatiivi orastava; orastavan orastavat
Sisäpaikallissijat
inessiivi orastavassa orastavissa
elatiivi orastavasta orastavista
illatiivi orastavaan orastaviin
Ulkopaikallissijat
adessiivi orastavalla orastavilla
ablatiivi orastavalta orastavilta
allatiivi orastavalle orastaville
Muut
essiivi orastavana orastavina
translatiivi orastavaksi orastaviksi
abessiivi (orastavatta) (orastavitta)
instruktiivi orastavin
komitatiivi orastavine