orastava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
orastava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä orastaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | orastava | orastavat |
| genetiivi | orastavan | orastavien (orastavain) |
| partitiivi | orastavaa | orastavia |
| akkusatiivi | orastava; orastavan | orastavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | orastavassa | orastavissa |
| elatiivi | orastavasta | orastavista |
| illatiivi | orastavaan | orastaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | orastavalla | orastavilla |
| ablatiivi | orastavalta | orastavilta |
| allatiivi | orastavalle | orastaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | orastavana | orastavina |
| translatiivi | orastavaksi | orastaviksi |
| abessiivi | orastavatta | orastavitta |
| instruktiivi | – | orastavin |
| komitatiivi | – | orastavine |