orastaa

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

orastaa (53) (taivutus[luo])

  1. kasvaa maan pinnalle, oraalle
  2. näyttää kasvun alun merkkejä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈorɑst̪ɑːˣ/
  • tavutus: o‧ras‧taa

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • orastaa Kielitoimiston sanakirjassa