normaalius

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

normaalius (40)[1]

  1. se, että on normaali

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi normaalius normaaliudet
genetiivi normaaliuden normaaliuksien
partitiivi normaaliutta normaaliuksia
akkusatiivi normaalius; normaaliuden normaaliudet
Sisäpaikallissijat
inessiivi normaaliudessa normaaliuksissa
elatiivi normaaliudesta normaaliuksista
illatiivi normaaliuteen normaaliuksiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi normaaliudella normaaliuksilla
ablatiivi normaaliudelta normaaliuksilta
allatiivi normaaliudelle normaaliuksille
Muut
essiivi normaaliutena normaaliuksina
translatiivi normaaliudeksi normaaliuksiksi
abessiivi normaaliudetta normaaliuksitta
instruktiivi normaaliuksin
komitatiivi normaaliuksine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

sanan normaali vartalosta normaali- ja takaliitteestä -us

Käännökset[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40