normaali

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

normaali (6) (komparatiivi normaalimpi, superlatiivi normaalein) (taivutus[luo])

  1. säännönmukainen, odotuksia vastaava, hyväksyttävä, tavanomainen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈnormɑːli/
  • tavutus: nor‧maa‧li

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Vastakohdat[muokkaa]

abnormaali, epänormaali, poikkeava

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

normaali (6)

  1. (matematiikka) suoraa tai tasoa vastaan kohtisuora suora tai vektori
  2. ohjeeksi tarkoitettu tyypitetty malli, esikuva tai esine

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi normaali normaalit
genetiivi normaalin normaalien
normaaleiden
normaaleitten
partitiivi normaalia normaaleita
normaaleja
akkusatiivi normaali;
normaalin
normaalit
sisäpaikallissijat
inessiivi normaalissa normaaleissa
elatiivi normaalista normaaleista
illatiivi normaaliin normaaleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi normaalilla normaaleilla
ablatiivi normaalilta normaaleilta
allatiivi normaalille normaaleille
muut sijamuodot
essiivi normaalina normaaleina
translatiivi normaaliksi normaaleiksi
abessiivi normaalitta normaaleitta
instruktiivi normaalein
komitatiivi normaaleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo normaali-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

aikanormaali, epänormaali, induktanssinormaali, jännitenormaali, kapasitanssinormaali, keskinormaali, normaaliaika, normaalihuone, normaalijakauma, normaalijakautuma, normaalikoko, normaalikoulu, normaalilyseo, normaalilämpö, normaalimetsä, normaalimäki, normaaliobjektiivi, normaalipaino, normaalisävel, normaalitapaus, normaalitaso, normaalitila, normaalivastus, normaalivauhti, normaalivoima, normaaliälyinen, taajuusnormaali

Aiheesta muualla[muokkaa]