nimitys

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

nimitys (39)

  1. se, millä tiettyyn esineeseen tai asiaan viitataan
    Lähtölauluissa vedotaan usein Hongottareen, karhun haltiaan tai kantaemoon; Hongotar-nimityksen taustalla on syntymyytti ja kallohonka.
  2. virkaan tai toimeen asettaminen, tittelin saaminen tai antaminen
    Kehitysministeri Sirpa Paatero (sd.) sai nimityksensä yhteydessä vastuulleen myös valtion omistajaohjauksen. (kymensanomat.fi)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈnimiˌt̪ys/

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi nimitys nimitykset
genetiivi nimityksen nimitysten
nimityksien
partitiivi nimitystä nimityksiä
akkusatiivi nimitys; nimityksen nimitykset
Sisäpaikallissijat
inessiivi nimityksessä nimityksissä
elatiivi nimityksestä nimityksistä
illatiivi nimitykseen nimityksiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi nimityksellä nimityksillä
ablatiivi nimitykseltä nimityksiltä
allatiivi nimitykselle nimityksille
Muut
essiivi nimityksenä nimityksinä
translatiivi nimitykseksi nimityksiksi
abessiivi nimityksettä nimityksittä
instruktiivi nimityksin
komitatiivi nimityksine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

johdos verbin nimittää vartalosta nimit- ja päätteestä -ys

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]