naurahdus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

naurahdus (39)

  1. lyhyt nauru

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈnɑu̯rɑhdus/
  • tavutus: nau‧rah‧dus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi naurahdus naurahdukset
genetiivi naurahduksen naurahdusten
naurahduksien
partitiivi naurahdusta naurahduksia
akkusatiivi naurahdus;
naurahduksen
naurahdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi naurahduksessa naurahduksissa
elatiivi naurahduksesta naurahduksista
illatiivi naurahdukseen naurahduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi naurahduksella naurahduksilla
ablatiivi naurahdukselta naurahduksilta
allatiivi naurahdukselle naurahduksille
muut sijamuodot
essiivi naurahduksena naurahduksina
translatiivi naurahdukseksi naurahduksiksi
abessiivi naurahduksetta naurahduksitta
instruktiivi naurahduksin
komitatiivi naurahduksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo naurahdukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
naurahdus-

Etymologia[muokkaa]

naurahtaa + -us

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]