nauru
Wikisanakirja
 |
Sisällysluettelo |
Suomi [muokkaa]
Substantiivi [muokkaa]
nauru (1)
- ihmisen tunteenilmaus iloon tai muuhun tunteenpurkaukseen
- Vitsin kruunasi hersyvä nauru.
- Nauru pidentää ikää.
- Nauru ja itku ovat toisilleen läheisiä.
Ääntäminen [muokkaa]
- IPA: [ˈnɑ̝uru]
Taivutus [muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | nauru | naurut |
| genetiivi | naurun | naurujen (nauruin) |
| partitiivi | naurua | nauruja |
| akkusatiivi | nauru; naurun | naurut |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | naurussa | nauruissa |
| elatiivi | naurusta | nauruista |
| illatiivi | nauruun | nauruihin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | naurulla | nauruilla |
| ablatiivi | naurulta | nauruilta |
| allatiivi | naurulle | nauruille |
| Muut | ||
| essiivi | nauruna | nauruina |
| translatiivi | nauruksi | nauruiksi |
| abessiivi | naurutta | nauruitta |
| instruktiivi | – | nauruin |
| komitatiivi | – | nauruine- + omistusliite |
Käännökset [muokkaa]
1. ääntely
Liittyvät sanat [muokkaa]
Substantiivi [muokkaa]
nauru (1)
- Naurulla puhuttu austronesialainen kieli (kielitunnus: na)
- Puhutko naurua?
Käännökset [muokkaa]
1. kieli
|
|
