muonittaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
muonittaminen (38)
- teonnimi verbistä muonittaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | muonittaminen | muonittamiset |
| genetiivi | muonittamisen | muonittamisten muonittamisien |
| partitiivi | muonittamista | muonittamisia |
| akkusatiivi | muonittaminen; muonittamisen |
muonittamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | muonittamisessa | muonittamisissa |
| elatiivi | muonittamisesta | muonittamisista |
| illatiivi | muonittamiseen | muonittamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | muonittamisella | muonittamisilla |
| ablatiivi | muonittamiselta | muonittamisilta |
| allatiivi | muonittamiselle | muonittamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | muonittamisena (muonittamisna) |
muonittamisina |
| translatiivi | muonittamiseksi | muonittamisiksi |
| abessiivi | muonittamisetta | muonittamisitta |
| instruktiivi | – | muonittamisin |
| komitatiivi | – | muonittamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | muonittamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
muonittamis- | |