munkki

munkki (1)

munkki (2)

Suomi

Substantiivi

munkki (5-A)

1. (uskonto) miesluostarin asukas, luostariveli; uskonnollisista syistä askeesissa elävä mies

   Martti Luther oli katolinen munkki.

2. upporasvassa paistettu ja usein sokeroitu tai kuorrutettu, toisinaan hillolla täytetty leivonnainen

   Söimme vappuna munkkeja ja joimme simaa.

3. (arkikieltä) tuuri, mäihä

   Matille kävi hillitön munkki.

4. (arkikieltä, monikossa) naisen rinnat, tissit

   Sillä tytöllä oli hillittömät munkit.

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	munkki	munkit
genetiivi	munkin	munkkien (munkkein)
partitiivi	munkkia	munkkeja
akkusatiivi	munkki; munkin	munkit
Sisäpaikallissijat
inessiivi	munkissa	munkeissa
elatiivi	munkista	munkeista
illatiivi	munkkiin	munkkeihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	munkilla	munkeilla
ablatiivi	munkilta	munkeilta
allatiivi	munkille	munkeille
Muut
essiivi	munkkina	munkkeina
translatiivi	munkiksi	munkeiksi
abessiivi	munkitta	munkeitta
instruktiivi	–	munkein
komitatiivi	–	munkkeine- + omistusliite

Käännökset

1. uskonnollisen järjestön jäsen

englanti: monk espanja: monje italia: monaco puola: zakonnik m., mnich m.

ruotsi: munk tšekki: mnich m. venäjä: монах (monah) viro: munk

2. leivonnainen

englanti: doughnut, donut AmE. islanti: berlínarbolla ranska: beignet m. ruotsi: munk

puola: pączek m. saksa: Donut, Krapfen (etelämurteet), Pfannkuch (Berliini) unkari: fánk venäjä: пончик (pontšik) viro: pontšik

Liittyvät sanat

Synonyymit

• (leivonnainen) donitsi

Yhdyssanat

• berliininmunkki, erakkomunkki, hillomunkki, kerjäläismunkki, munkkiluostari, munkkikunta, munkkilupaus
• munkkirinkilä

Vieruskäsitteet

• luostari