hiiva

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Hiiva Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Hiiva (Saccharomyces cerevisiae)

Substantiivi[muokkaa]

hiiva (9)

  1. yleisnimi runsaalle joukolle erilaisia hiivasieniä
  2. leivinhiiva (Saccharomyces cerevisiae), taikinaan lisättävä kohotusaine joka käyttää ravintonaan taikinan hiilihydraatteja ja tuottaa kaasua joka saa aikaan taikinan kohoamisen ja muuttumisen kuohkeaksi. Voidaan käyttää myös alkoholijuomien käyttämiseen.
  3. (arkikieltä) hiivatulehdus

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhiːʋɑ/, [ˈçiːʋɑ]
  • tavutus: hii‧va

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hiiva hiivat
genetiivi hiivan hiivojen
(hiivain)
partitiivi hiivaa hiivoja
akkusatiivi hiiva;
hiivan
hiivat
sisäpaikallissijat
inessiivi hiivassa hiivoissa
elatiivi hiivasta hiivoista
illatiivi hiivaan hiivoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hiivalla hiivoilla
ablatiivi hiivalta hiivoilta
allatiivi hiivalle hiivoille
muut sijamuodot
essiivi hiivana hiivoina
translatiivi hiivaksi hiivoiksi
abessiivi hiivatta hiivoitta
instruktiivi hiivoin
komitatiivi hiivoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hiiva-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Nämä käännökset on merkitty korjattaviksi.
Syy: Mihin merkityksiin nämä ovat käännöksiä?

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

hiivaleipä, hiivaleipäjauho, hiivasieni, hiivasienitulehdus, kuivahiiva, leipomohiiva, leivinhiiva, oluthiiva, pekilohiiva, pintahiiva, pintahiivaolut, pohjahiiva, pohjahiivaolut, ravintohiiva, rehuhiiva, turbohiiva, viinihiiva

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • hiiva Kielitoimiston sanakirjassa
  • hiiva Tieteen termipankissa
  • hiiva Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa