morkkaaja

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

morkkaaja (10)

  1. henkilö, joka morkkaa

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmorkːɑːjɑ/
  • tavutus: mork‧kaa‧ja

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi morkkaaja morkkaajat
genetiivi morkkaajan morkkaajien
(morkkaajain)
partitiivi morkkaajaa morkkaajia
akkusatiivi morkkaaja;
morkkaajan
morkkaajat
sisäpaikallissijat
inessiivi morkkaajassa morkkaajissa
elatiivi morkkaajasta morkkaajista
illatiivi morkkaajaan morkkaajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi morkkaajalla morkkaajilla
ablatiivi morkkaajalta morkkaajilta
allatiivi morkkaajalle morkkaajille
muut sijamuodot
essiivi morkkaajana morkkaajina
translatiivi morkkaajaksi morkkaajiksi
abessiivi morkkaajatta morkkaajitta
instruktiivi morkkaajin
komitatiivi morkkaajine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo morkkaaja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]