monotonisuus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
monotonisuus (40)
- se, että on monotoninen
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | monotonisuus | monotonisuudet |
| genetiivi | monotonisuuden | monotonisuuksien |
| partitiivi | monotonisuutta | monotonisuuksia |
| akkusatiivi | monotonisuus; monotonisuuden |
monotonisuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | monotonisuudessa | monotonisuuksissa |
| elatiivi | monotonisuudesta | monotonisuuksista |
| illatiivi | monotonisuuteen | monotonisuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | monotonisuudella | monotonisuuksilla |
| ablatiivi | monotonisuudelta | monotonisuuksilta |
| allatiivi | monotonisuudelle | monotonisuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | monotonisuutena | monotonisuuksina |
| translatiivi | monotonisuudeksi | monotonisuuksiksi |
| abessiivi | monotonisuudetta | monotonisuuksitta |
| instruktiivi | – | monotonisuuksin |
| komitatiivi | – | monotonisuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | monotonisuude- | |
| vahva vartalo | monotonisuute- | |
| konsonantti- vartalo |
monotonisuut- | |
Etymologia[muokkaa]
sanan monotoninen vartalosta monotonis- ja suffiksista -uus
Käännökset[muokkaa]
1. se, että on monotoninen
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- monotonisuus Kielitoimiston sanakirjassa