moka

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

moka

  1. (puhekieltä) virhe
    Mulle sattu siinä tentissä niin monta mokaa, etten tiedä, pääsenkö läpi.
  2. (puhekieltä) kaduttava teko
    Oli muuten aika iso moka vetää lärvit juhannuksena, kun anoppikin oli paikalla...

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmokɑ/

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi moka mokat
genetiivi mokan mokien
(mokain)
partitiivi mokaa mokia
akkusatiivi moka; mokan mokat
Sisäpaikallissijat
inessiivi mokassa mokissa
elatiivi mokasta mokista
illatiivi mokaan mokiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi mokalla mokilla
ablatiivi mokalta mokilta
allatiivi mokalle mokille
Muut
essiivi mokana mokina
translatiivi mokaksi mokiksi
abessiivi mokatta mokitta
instruktiivi mokin
komitatiivi mokine-
+ omistusliite

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]