miekka

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Miekka, miękka ja miękką
Wikipedia
Katso myös artikkeli Miekka Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

miekka (9-A)[1]

  1. pitkäteräinen ase, jossa on kahva ja joka on suunniteltu isku- ja/tai pistolyöntejä varten
    Huotra on miekan säilytyssuoja, joka peittää terän.
    Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan kaatuu (Matt. 26:52)

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi miekka miekat
genetiivi miekan miekkojen
(miekkain)
partitiivi miekkaa miekkoja
akkusatiivi miekka; miekan miekat
Sisäpaikallissijat
inessiivi miekassa miekoissa
elatiivi miekasta miekoista
illatiivi miekkaan miekkoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi miekalla miekoilla
ablatiivi miekalta miekoilta
allatiivi miekalle miekoille
Muut
essiivi miekkana miekkoina
translatiivi miekaksi miekoiksi
abessiivi miekatta miekoitta
instruktiivi miekoin
komitatiivi miekkoine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

iskumiekka, miekanarpi, miekanhaava, miekanhuotra, miekanisku, miekankahva, miekankalske, miekankannike, miekankärki, miekanmittelö, miekannielijä, miekanpisto, miekanponsi, miekansysäys, miekkala, miekkalilja, miekkatanssi, miekkavalas, pistomiekka, tohtorimiekka, upseerinmiekka

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9-A