luritus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

luritus (39)

  1. lurittaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈlurit̪us/
  • tavutus: lu‧ri‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi luritus luritukset
genetiivi lurituksen luritusten
lurituksien
partitiivi luritusta lurituksia
akkusatiivi luritus;
lurituksen
luritukset
sisäpaikallissijat
inessiivi lurituksessa lurituksissa
elatiivi lurituksesta lurituksista
illatiivi luritukseen lurituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi lurituksella lurituksilla
ablatiivi luritukselta lurituksilta
allatiivi luritukselle lurituksille
muut sijamuodot
essiivi lurituksena lurituksina
translatiivi luritukseksi lurituksiksi
abessiivi lurituksetta lurituksitta
instruktiivi lurituksin
komitatiivi lurituksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo luritukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
luritus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä lurittaa (lurit- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

lemmenluritus

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • luritus Kielitoimiston sanakirjassa