lurittaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
lurittaminen (38)
- teonnimi verbistä lurittaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lurittaminen | lurittamiset |
| genetiivi | lurittamisen | lurittamisten lurittamisien |
| partitiivi | lurittamista | lurittamisia |
| akkusatiivi | lurittaminen; lurittamisen |
lurittamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lurittamisessa | lurittamisissa |
| elatiivi | lurittamisesta | lurittamisista |
| illatiivi | lurittamiseen | lurittamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lurittamisella | lurittamisilla |
| ablatiivi | lurittamiselta | lurittamisilta |
| allatiivi | lurittamiselle | lurittamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lurittamisena (lurittamisna) |
lurittamisina |
| translatiivi | lurittamiseksi | lurittamisiksi |
| abessiivi | lurittamisetta | lurittamisitta |
| instruktiivi | – | lurittamisin |
| komitatiivi | – | lurittamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | lurittamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
lurittamis- | |