luoto

Wikisanakirjasta
Katso myös: Luoto

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

luoto (1-F)[1]

  1. pieni, usein autio ja kallioinen saari

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈluo̯t̪o/
  • tavutus: luo‧to

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi luoto luodot
genetiivi luodon luotojen
partitiivi luotoa luotoja
akkusatiivi luoto;
luodon
luodot
sisäpaikallissijat
inessiivi luodossa luodoissa
elatiivi luodosta luodoista
illatiivi luotoon luotoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi luodolla luodoilla
ablatiivi luodolta luodoilta
allatiivi luodolle luodoille
muut sijamuodot
essiivi luotona luotoina
translatiivi luodoksi luodoiksi
abessiivi luodotta luodoitta
instruktiivi luodoin
komitatiivi luotoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo luodo-
vahva vartalo luoto-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

  • [kari]]
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

kallioluoto, lintuluoto, ulkoluoto

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • luoto Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-F