lipsahtaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
lipsahtaminen (38)
- teonnimi verbistä lipsahtaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lipsahtaminen | lipsahtamiset |
| genetiivi | lipsahtamisen | lipsahtamisten lipsahtamisien |
| partitiivi | lipsahtamista | lipsahtamisia |
| akkusatiivi | lipsahtaminen; lipsahtamisen |
lipsahtamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lipsahtamisessa | lipsahtamisissa |
| elatiivi | lipsahtamisesta | lipsahtamisista |
| illatiivi | lipsahtamiseen | lipsahtamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lipsahtamisella | lipsahtamisilla |
| ablatiivi | lipsahtamiselta | lipsahtamisilta |
| allatiivi | lipsahtamiselle | lipsahtamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lipsahtamisena (lipsahtamisna) |
lipsahtamisina |
| translatiivi | lipsahtamiseksi | lipsahtamisiksi |
| abessiivi | lipsahtamisetta | lipsahtamisitta |
| instruktiivi | – | lipsahtamisin |
| komitatiivi | – | lipsahtamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | lipsahtamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
lipsahtamis- | |