letkautus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

letkautus (39)

  1. letkauttaminen; ironinen huomautus
    Häntä huvitti hillittömästi Miron letkautus rautakauppiaan mainoskuvasta.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈlet̪kɑu̯t̪us/ tai /ˈlet̪kɑˌut̪us/
  • tavutus: let‧kau‧tus / let‧ka‧u‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi letkautus letkautukset
genetiivi letkautuksen letkautusten
letkautuksien
partitiivi letkautusta letkautuksia
akkusatiivi letkautus;
letkautuksen
letkautukset
sisäpaikallissijat
inessiivi letkautuksessa letkautuksissa
elatiivi letkautuksesta letkautuksista
illatiivi letkautukseen letkautuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi letkautuksella letkautuksilla
ablatiivi letkautukselta letkautuksilta
allatiivi letkautukselle letkautuksille
muut sijamuodot
essiivi letkautuksena letkautuksina
translatiivi letkautukseksi letkautuksiksi
abessiivi letkautuksetta letkautuksitta
instruktiivi letkautuksin
komitatiivi letkautuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo letkautukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
letkautus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä letkauttaa (letkaut- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]