huomautus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

huomautus (39)

  1. jnk asian tarkennukseksi tai täydennykseksi esitetty selitys
    Perheen lapsen koulutodistukseen oli lisätty huomautus: ”Isä juoppo”.
  2. muistutus
  3. moite, nuhde, varoitus
    Virkamies sai sanomisistaan kirjallisen huomautuksen.
  4. (oikeustiede) laissa määrätty rangaistus vähäisestä rikkomuksesta
    Joutokäyntirikkomuksesta saadaan antaa huomautus siten kuin jäljempänä säädetään.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhuo̯mɑu̯t̪us/ tai /ˈhuo̯mɑˌut̪us/
  • tavutus: huo‧mau‧tus / huo‧ma‧u‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi huomautus huomautukset
genetiivi huomautuksen huomautusten
huomautuksien
partitiivi huomautusta huomautuksia
akkusatiivi huomautus;
huomautuksen
huomautukset
sisäpaikallissijat
inessiivi huomautuksessa huomautuksissa
elatiivi huomautuksesta huomautuksista
illatiivi huomautukseen huomautuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi huomautuksella huomautuksilla
ablatiivi huomautukselta huomautuksilta
allatiivi huomautukselle huomautuksille
muut sijamuodot
essiivi huomautuksena huomautuksina
translatiivi huomautukseksi huomautuksiksi
abessiivi huomautuksetta huomautuksitta
instruktiivi huomautuksin
komitatiivi huomautuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo huomautukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
huomautus-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

jälkihuomautus, reunahuomautus, sivuhuomautus, vastahuomautus, välihuomautus

Aiheesta muualla[muokkaa]