lenkki

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

lenkki (5-A)

  1. silmukka, rengas
    Ketju koostuu toisiinsa yhdistetyistä metallisista lenkeistä.
  2. yhdysside, linkki
    puuttuva lenkki
  3. ulkoilu, juoksulenkki
    Lähden lenkille.
  4. (arkikieltä) lenkkimakkara

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈleŋkːi]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi lenkki lenkit
genetiivi lenkin lenkkien
(lenkkein)
partitiivi lenkkiä lenkkejä
akkusatiivi lenkki; lenkin lenkit
Sisäpaikallissijat
inessiivi lenkissä lenkeissä
elatiivi lenkistä lenkeistä
illatiivi lenkkiin lenkkeihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi lenkillä lenkeillä
ablatiivi lenkiltä lenkeiltä
allatiivi lenkille lenkeille
Muut
essiivi lenkkinä lenkkeinä
translatiivi lenkiksi lenkeiksi
abessiivi lenkittä lenkeittä
instruktiivi lenkein
komitatiivi lenkkeine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Alapuolella olevat käännökset on merkitty tarkistettaviksi. Käännöksien sijoittamisessa tai niiden aitoudessa on ongelmia. Jos käännös on oikea, sijoita se yllä olevista taulukoista oikeaan.

Liittyvät sanat[muokkaa]

aamulenkki, harjoituslenkki, hiihtolenkki, juoksulenkki, kantalenkkiside, kävelylenkki, kumilenkki, kuntolenkki, lenkkiavain, lenkkikenkä, lenkkimakkara, lenkkipolku, lenkkipuku, lenkkitossu, lenkkivaatteet, makkaralenkki, nappilenkki, niskalenkki, saunalenkki, uittolenkki, vitsaslenkki

Idiomit[muokkaa]

  • puuttuva lenkki – jostain sarjasta puuttuva välikappale
  • heikoin lenkki – kohta josta rakennelma ensimmäisenä pettää

Aiheesta muualla[muokkaa]