ulkoilu

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ulkoilu (2)

  1. ulkoileminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈulkoi̯lu/
  • tavutus: ul‧koi‧lu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ulkoilu ulkoilut
genetiivi ulkoilun ulkoilujen
ulkoiluiden
ulkoiluitten
partitiivi ulkoilua ulkoiluita
ulkoiluja
akkusatiivi ulkoilu;
ulkoilun
ulkoilut
sisäpaikallissijat
inessiivi ulkoilussa ulkoiluissa
elatiivi ulkoilusta ulkoiluista
illatiivi ulkoiluun ulkoiluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ulkoilulla ulkoiluilla
ablatiivi ulkoilulta ulkoiluilta
allatiivi ulkoilulle ulkoiluille
muut sijamuodot
essiivi ulkoiluna ulkoiluina
translatiivi ulkoiluksi ulkoiluiksi
abessiivi ulkoilutta ulkoiluitta
instruktiivi ulkoiluin
komitatiivi ulkoiluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ulkoilu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

ulkoilualue, ulkoiluasu, ulkoilujalkine, ulkoilukartta, ulkoilukeskus, ulkoilumaasto, ulkoilumaja, ulkoilumuoto, ulkoilupuisto, ulkoilupusero, ulkoilupäivä, ulkoilureitti, ulkoilutakki, ulkoiluvaate, ulkoiluvoide, ulkoiluväline

Aiheesta muualla[muokkaa]