lannoite
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- aine, joka viljelysmaahan levitettynä lisää kasvien käytettävänä olevaa ravinteiden määrää ja tekee viljelysmaan siten hedelmällisemmäksi; lannoitusaine
- Lanta on perinteinen lannoite, mutta nykyään käytetään myös laajasti teollisesti tuotettuja lannoitteita.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈlɑnːoi̯t̪eˣ/
- tavutus: lan‧noi‧te
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lannoite | lannoitteet |
| genetiivi | lannoitteen | lannoitteiden lannoitteitten |
| partitiivi | lannoitetta | lannoitteita |
| akkusatiivi | lannoite; lannoitteen |
lannoitteet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lannoitteessa | lannoitteissa |
| elatiivi | lannoitteesta | lannoitteista |
| illatiivi | lannoitteeseen | lannoitteisiin lannoitteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lannoitteella | lannoitteilla |
| ablatiivi | lannoitteelta | lannoitteilta |
| allatiivi | lannoitteelle | lannoitteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lannoitteena | lannoitteina |
| translatiivi | lannoitteeksi | lannoitteiksi |
| abessiivi | lannoitteetta | lannoitteitta |
| instruktiivi | – | lannoittein |
| komitatiivi | – | lannoitteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | lannoittee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
lannoitet- | |
Etymologia[muokkaa]
suomen kielen sanasta lanta
Käännökset[muokkaa]
1. aine, joka viljelysmaahan levitettynä lisää kasvien käytettävänä olevaa ravinteiden määrää
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
apulannoite, fosfaattilannoite, fosforilannoite, hivenlannoite, kalilannoite, keinolannoite, seoslannoite, väkilannoite
Aiheesta muualla[muokkaa]
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-C