kytkin

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kytkin (33)

  1. moottoriajoneuvon osa, jolla moottori irrotetaan voimansiirrosta ja vaihteistosta vaihteen vaihtamista tai ajoneuvon pysäyttämistä varten
  2. vipu, painike tai muu osa, jolla laite kytketään toimintaan
  3. tietokoneiden lähiverkoissa käytettävä laite, joka yhdistää muita laitteita toisiinsa ja kytkee siirtyvän datan oikealle laitteelle. Samalla tavoin käytetty, mutta kehittyneempi laite kuin keskitin

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈk̟ʷyt̪k̟in]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi kytkin kytkimet
genetiivi kytkimen kytkimien
kytkinten
partitiivi kytkintä kytkimiä
akkusatiivi kytkin; kytkimen kytkimet
Sisäpaikallissijat
inessiivi kytkimessä kytkimissä
elatiivi kytkimestä kytkimistä
illatiivi kytkimeen kytkimiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi kytkimellä kytkimillä
ablatiivi kytkimeltä kytkimiltä
allatiivi kytkimelle kytkimille
Muut
essiivi kytkimenä
(kytkinnä)
kytkiminä
translatiivi kytkimeksi kytkimiksi
abessiivi kytkimettä kytkimittä
instruktiivi kytkimin
komitatiivi kytkimine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

kytkeä + -in

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

kytkinasema, kytkinkaava, kytkinkaavio, kytkinkeskiö, laippakytkin, sähkökytkin, valokytkin, veitsikytkin, virtakytkin, virtauskytkin, vääntökytkin

Aiheesta muualla[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

kytkin

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä kytkeä