kuristus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kuristus (39)

  1. kuristaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkurist̪us/
  • tavutus: ku‧ris‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuristus kuristukset
genetiivi kuristuksen kuristusten
kuristuksien
partitiivi kuristusta kuristuksia
akkusatiivi kuristus;
kuristuksen
kuristukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kuristuksessa kuristuksissa
elatiivi kuristuksesta kuristuksista
illatiivi kuristukseen kuristuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuristuksella kuristuksilla
ablatiivi kuristukselta kuristuksilta
allatiivi kuristukselle kuristuksille
muut sijamuodot
essiivi kuristuksena kuristuksina
translatiivi kuristukseksi kuristuksiksi
abessiivi kuristuksetta kuristuksitta
instruktiivi kuristuksin
komitatiivi kuristuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kuristukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kuristus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä kuristaa (kurist- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

kuristuslaippa, kuristusläppä, kuristusote, kuristusventtiili

Aiheesta muualla[muokkaa]