kuokkiva
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kuokkiva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kuokkia
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuokkiva | kuokkivat |
| genetiivi | kuokkivan | kuokkivien (kuokkivain) |
| partitiivi | kuokkivaa | kuokkivia |
| akkusatiivi | kuokkiva; kuokkivan | kuokkivat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuokkivassa | kuokkivissa |
| elatiivi | kuokkivasta | kuokkivista |
| illatiivi | kuokkivaan | kuokkiviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuokkivalla | kuokkivilla |
| ablatiivi | kuokkivalta | kuokkivilta |
| allatiivi | kuokkivalle | kuokkiville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuokkivana | kuokkivina |
| translatiivi | kuokkivaksi | kuokkiviksi |
| abessiivi | kuokkivatta | kuokkivitta |
| instruktiivi | – | kuokkivin |
| komitatiivi | – | kuokkivine |