kuokkia
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kuokkia
- (taivutusmuoto) monikon partitiivimuoto sanasta kuokka
Verbi[muokkaa]
kuokkia (61-A) (taivutus[luo])
- pehmentää maata kuokalla
- Kuokka vääntyi mutkalle, kun kuokin lupiinin juuria.
- tulla kutsumatta vieraaksi tilaisuuteen
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkuo̯kːiɑˣ/
- tavutus: kuok‧ki‧a
Käännökset[muokkaa]
2. tulla kutsumattomana tilaisuuteen
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kuokkia Kielitoimiston sanakirjassa