kuokkinut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kuokkinut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä kuokkia
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuokkinut | kuokkineet |
| genetiivi | kuokkineen | kuokkineiden kuokkineitten |
| partitiivi | kuokkinutta | kuokkineita |
| akkusatiivi | kuokkinut; kuokkineen | kuokkineet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuokkineessa | kuokkineissa |
| elatiivi | kuokkineesta | kuokkineista |
| illatiivi | kuokkineeseen | kuokkineisiin kuokkineihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuokkineella | kuokkineilla |
| ablatiivi | kuokkineelta | kuokkineilta |
| allatiivi | kuokkineelle | kuokkineille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuokkineena | kuokkineina |
| translatiivi | kuokkineeksi | kuokkineiksi |
| abessiivi | kuokkineetta | kuokkineitta |
| instruktiivi | – | kuokkinein |
| komitatiivi | – | kuokkineine |