kulkuri

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kulkuri (6)[1]

  1. ilman vakinaista asuinpaikkaa oleva ihminen, joka kulkee seudulta toiselle, kiertolainen
  2. pieni nahkainen 'rengas' vyön soljen puolella, johon vyön pää pujotetaan.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi kulkuri kulkurit
genetiivi kulkurin kulkurien
kulkureiden
kulkureitten
(kulkurein)
partitiivi kulkuria kulkureita
kulkureja
akkusatiivi kulkuri; kulkurin kulkurit
Sisäpaikallissijat
inessiivi kulkurissa kulkureissa
elatiivi kulkurista kulkureista
illatiivi kulkuriin kulkureihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi kulkurilla kulkureilla
ablatiivi kulkurilta kulkureilta
allatiivi kulkurille kulkureille
Muut
essiivi kulkurina kulkureina
translatiivi kulkuriksi kulkureiksi
abessiivi kulkuritta kulkureitta
instruktiivi kulkurein
komitatiivi kulkureine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6