krakkaus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

krakkaus (39)[1]

  1. (petrokemia) se, että krakataan; menetelmä, jossa korkeassa lämpötilassa kiehuvista maaöljyjakeista saadaan bensiiniä
    Krakkausta käytetään bensiinin valmistukseen kaasuöljystä.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkrɑkːɑus/ tai /ˈkrɑkːɑu̯s/
  • tavutus: krak‧ka‧us / krak‧kaus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi krakkaus krakkaukset
genetiivi krakkauksen krakkausten
krakkauksien
partitiivi krakkausta krakkauksia
akkusatiivi krakkaus;
krakkauksen
krakkaukset
sisäpaikallissijat
inessiivi krakkauksessa krakkauksissa
elatiivi krakkauksesta krakkauksista
illatiivi krakkaukseen krakkauksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi krakkauksella krakkauksilla
ablatiivi krakkaukselta krakkauksilta
allatiivi krakkaukselle krakkauksille
muut sijamuodot
essiivi krakkauksena krakkauksina
translatiivi krakkaukseksi krakkauksiksi
abessiivi krakkauksetta krakkauksitta
instruktiivi krakkauksin
komitatiivi krakkauksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo krakkaukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
krakkaus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä krakata << englannin kielen verbi crack, tai englannin kielestä, substantiivi cracking

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39