krakata
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
krakata (73-A) (taivutus[luo])
- (petrokemia) pilkkoa orgaanisia yhdisteitä molekyylimassoiltaan pienemmiksi yhdisteiksi
- (tietotekniikka) murtaa tietokoneohjelman kopiosuojaus
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkrɑkɑt̪ɑˣ/
- tavutus: kra‧ka‧ta
Etymologia[muokkaa]
englannin kielestä, crack
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: krakkaus
Aiheesta muualla[muokkaa]
- krakata Kielitoimiston sanakirjassa