konteksti
Wikisanakirja
Sisällysluettelo |
Suomi
Substantiivi
konteksti (5)
- asiayhteys, jossa jokin tietty asia mainitaan; kontekstilla tarkoitetaan organisaation ja siinä toimivien ihmisten taustaa (esim. suomalainen ja chileläinen), sijaintia (esim. Suomi, Tampere, Usa tai Kolumbia), suhteita (esim. liikesuhteen aloitusvaihe tai hyvin toimiva pitkäaikainen suhde) sekä kommunikaatiokanavia (esim. puhelin, faksi, sähköposti, kuriiriposti ja henkilökohtaiset neuvottelut)
- lauseyhteys
- tekstiyhteys
[muokkaa] Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | konteksti | kontekstit |
| genetiivi | kontekstin | kontekstien |
| partitiivi | kontekstia | konteksteja |
| akkusatiivi | konteksti; kontekstin | kontekstit |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kontekstissa | konteksteissa |
| elatiivi | kontekstista | konteksteista |
| illatiivi | kontekstiin | konteksteihin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kontekstilla | konteksteilla |
| ablatiivi | kontekstilta | konteksteilta |
| allatiivi | kontekstille | konteksteille |
| Muut | ||
| essiivi | kontekstina | konteksteina |
| translatiivi | kontekstiksi | konteksteiksi |
| abessiivi | kontekstitta | konteksteitta |
| instruktiivi | – | kontekstein |
| komitatiivi | – | konteksteine- + omistusliite |
Käännökset
[muokkaa] Viro
Substantiivi
- (taivutusmuoto) Sanan kontekst yksikön genetiivi ja partitiivi.
