konjuktio
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
konjuktio (3)
- (kielitiede) konjunktio, sidesana
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | konjuktio | konjuktiot |
| genetiivi | konjuktion | konjuktioiden konjuktioitten |
| partitiivi | konjuktiota | konjuktioita |
| akkusatiivi | konjuktio; konjuktion |
konjuktiot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | konjuktiossa | konjuktioissa |
| elatiivi | konjuktiosta | konjuktioista |
| illatiivi | konjuktioon | konjuktioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | konjuktiolla | konjuktioilla |
| ablatiivi | konjuktiolta | konjuktioilta |
| allatiivi | konjuktiolle | konjuktioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | konjuktiona | konjuktioina |
| translatiivi | konjuktioksi | konjuktioiksi |
| abessiivi | konjuktiotta | konjuktioitta |
| instruktiivi | – | konjuktioin |
| komitatiivi | – | konjuktioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | konjuktio- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. kielitiede
|
Ks. konjunktio |