konjunktio

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Wikipedia
Katso myös artikkeli Konjunktio Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

konjunktio (3)

  1. (kielitiede) sidesana, sanaluokka sanoja ja lauseita yhdistäville sanoille. Konjunktiot jakautuvat rinnastuskonjunktioihin ja alistuskonjunktioihin.
  2. (logiikka) "ja"-sanaa vastaava looginen konnektiivi, tai sen avulla muodostettu yhdistetty väittämä: jos A on tosi ja B on tosi.
  3. (tähtitiede) kahden taivaankappaleen asettuminen katsojaan nähden samalle linjalle; aspekti, jossa taivaankappaleiden välinen kulmaetäisyys ekliptikaa pitkin laskettuna on 0°

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi konjunktio konjunktiot
genetiivi konjunktion konjunktioiden
konjunktioitten
(konjunktioin)
partitiivi konjunktiota konjunktioita
akkusatiivi konjunktio; konjunktion konjunktiot
Sisäpaikallissijat
inessiivi konjunktiossa konjunktioissa
elatiivi konjunktiosta konjunktioista
illatiivi konjunktioon konjunktioihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi konjunktiolla konjunktioilla
ablatiivi konjunktiolta konjunktioilta
allatiivi konjunktiolle konjunktioille
Muut
essiivi konjunktiona konjunktioina
translatiivi konjunktioksi konjunktioiksi
abessiivi konjunktiotta konjunktioitta
instruktiivi konjunktioin
komitatiivi konjunktioine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Alakäsitteet[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]