kilahdus

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kilahdus (39)[1]

  1. korkea ääni, joka syntyy kahden esimerkiksi lasisen tai metallisen kappaleen osumisesta
    Olutpullot tuottivat toisiinsa osuessaan kilahduksen.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi kilahdus kilahdukset
genetiivi kilahduksen kilahdusten
kilahduksien
partitiivi kilahdusta kilahduksia
akkusatiivi kilahdus; kilahduksen kilahdukset
Sisäpaikallissijat
inessiivi kilahduksessa kilahduksissa
elatiivi kilahduksesta kilahduksista
illatiivi kilahdukseen kilahduksiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi kilahduksella kilahduksilla
ablatiivi kilahdukselta kilahduksilta
allatiivi kilahdukselle kilahduksille
Muut
essiivi kilahduksena kilahduksina
translatiivi kilahdukseksi kilahduksiksi
abessiivi kilahduksetta kilahduksitta
instruktiivi kilahduksin
komitatiivi kilahduksine-
+ omistusliite

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39