kiinnite
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- jonkin kiinnitettynä pitämiseen käytettävä aine
- (valokuvaus) valokuvan valmistusprosessissa käytettävä kemikaali, joka suojaa kuvaa vahingollisilta kemiallisilta muutoksilta, joita siihen muutoin ilman vaikutuksesta syntyisi
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkiːnːit̪eˣ/
- tavutus: kiin‧ni‧te
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kiinnite | kiinnitteet |
genetiivi | kiinnitteen | kiinnitteiden kiinnitteitten |
partitiivi | kiinnitettä | kiinnitteitä |
akkusatiivi | kiinnite; kiinnitteen |
kiinnitteet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kiinnitteessä | kiinnitteissä |
elatiivi | kiinnitteestä | kiinnitteistä |
illatiivi | kiinnitteeseen | kiinnitteisiin kiinnitteihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kiinnitteellä | kiinnitteillä |
ablatiivi | kiinnitteeltä | kiinnitteiltä |
allatiivi | kiinnitteelle | kiinnitteille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kiinnitteenä | kiinnitteinä |
translatiivi | kiinnitteeksi | kiinnitteiksi |
abessiivi | kiinnitteettä | kiinnitteittä |
instruktiivi | – | kiinnittein |
komitatiivi | – | kiinnitteine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kiinnittee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kiinnitet- |
Etymologia[muokkaa]
johdos sanasta kiinnittää (heikko vartalo kinnitä- + -e)
Käännökset[muokkaa]
2. kemikaali, joka suojaa kehitettävää valokuvaa vahingollisilta kemiallisilta muutoksilta
|