kiilannut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kiilannut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä kiilata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiilannut | kiilanneet |
| genetiivi | kiilanneen | kiilanneiden kiilanneitten |
| partitiivi | kiilannutta | kiilanneita |
| akkusatiivi | kiilannut; kiilanneen | kiilanneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiilanneessa | kiilanneissa |
| elatiivi | kiilanneesta | kiilanneista |
| illatiivi | kiilanneeseen | kiilanneisiin kiilanneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiilanneella | kiilanneilla |
| ablatiivi | kiilanneelta | kiilanneilta |
| allatiivi | kiilanneelle | kiilanneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiilanneena | kiilanneina |
| translatiivi | kiilanneeksi | kiilanneiksi |
| abessiivi | kiilanneetta | kiilanneitta |
| instruktiivi | – | kiilannein |
| komitatiivi | – | kiilanneine |