kiilaava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kiilaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kiilata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiilaava | kiilaavat |
| genetiivi | kiilaavan | kiilaavien (kiilaavain) |
| partitiivi | kiilaavaa | kiilaavia |
| akkusatiivi | kiilaava; kiilaavan | kiilaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiilaavassa | kiilaavissa |
| elatiivi | kiilaavasta | kiilaavista |
| illatiivi | kiilaavaan | kiilaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiilaavalla | kiilaavilla |
| ablatiivi | kiilaavalta | kiilaavilta |
| allatiivi | kiilaavalle | kiilaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiilaavana | kiilaavina |
| translatiivi | kiilaavaksi | kiilaaviksi |
| abessiivi | kiilaavatta | kiilaavitta |
| instruktiivi | – | kiilaavin |
| komitatiivi | – | kiilaavine |