kiikku

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Wikipedia
Katso myös artikkeli Kiikku Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kiikku (1-A)

  1. (puhekieltä, lapsekasta kieltä) keinu
  2. (elektroniikka) digitaalitekniikan komponentti, joka säilyttää sille asetetun loogisen tilan, eli muistaa yhden bitin

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkiːk.ku/

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi kiikku kiikut
genetiivi kiikun kiikkujen
(kiikkuin)
partitiivi kiikkua kiikkuja
akkusatiivi kiikku; kiikun kiikut
Sisäpaikallissijat
inessiivi kiikussa kiikuissa
elatiivi kiikusta kiikuista
illatiivi kiikkuun kiikkuihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi kiikulla kiikuilla
ablatiivi kiikulta kiikuilta
allatiivi kiikulle kiikuille
Muut
essiivi kiikkuna kiikkuina
translatiivi kiikuksi kiikuiksi
abessiivi kiikutta kiikuitta
instruktiivi kiikuin
komitatiivi kiikkuine-
+ omistusliite

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]