kiikku
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- keinu
- (digitaalitekniikka) komponentti, joka säilyttää sille asetetun loogisen tilan, eli muistaa yhden bitin
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkiːk.ku/
- tavutus: kiik‧ku
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kiikku | kiikut |
genetiivi | kiikun | kiikkujen |
partitiivi | kiikkua | kiikkuja |
akkusatiivi | kiikku; kiikun |
kiikut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kiikussa | kiikuissa |
elatiivi | kiikusta | kiikuista |
illatiivi | kiikkuun | kiikkuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kiikulla | kiikuilla |
ablatiivi | kiikulta | kiikuilta |
allatiivi | kiikulle | kiikuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kiikkuna | kiikkuina |
translatiivi | kiikuksi | kiikuiksi |
abessiivi | kiikutta | kiikuitta |
instruktiivi | – | kiikuin |
komitatiivi | – | kiikkuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | kiiku- | |
vahva vartalo | kiikku- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset[muokkaa]
1. keinu
Ks. keinu |
2. digitaalitekniikka
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- verbit: kiikkua, kiikutella, kiikuttaa
Yhdyssanat[muokkaa]
hirsikiikku, hyppykiikku, kaulakiikku, kiikkuhevonen, kiikkulaulu, kiikkulauta, kiikkurekki, kiikkustuoli kiikkutuoli
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kiikku Kielitoimiston sanakirjassa