kielivä
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kielivä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kieliä
Taivutus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kielivä | kielivät |
genetiivi | kielivän | kielivien (kieliväin) |
partitiivi | kielivää | kieliviä |
akkusatiivi | kielivä; kielivän | kielivät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kielivässä | kielivissä |
elatiivi | kielivästä | kielivistä |
illatiivi | kielivään | kieliviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kielivällä | kielivillä |
ablatiivi | kielivältä | kieliviltä |
allatiivi | kielivälle | kieliville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kielivänä | kielivinä |
translatiivi | kieliväksi | kieliviksi |
abessiivi | kielivättä | kielivittä |
instruktiivi | – | kielivin |
komitatiivi | – | kielivine |