keuhko
Wikisanakirja
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Suomi
[muokkaa] Substantiivi
keuhko (1)
- elin, jolla kaikki nelijalkaiset selkärankaiset hengittävät; ihmisellä on kaksi keuhkoa, joten sana esiintyy useimmin monikossa
- Keuhkoihini sattui raskaan juoksun jälkeen.
- (alatyyliä) naisen rinta (yl. monikossa)
- Olipas tuolla mimmillä aika hyvät keuhkot.
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | keuhko | keuhkot |
| genetiivi | keuhkon | keuhkojen |
| partitiivi | keuhkoa | keuhkoja |
| akkusatiivi | keuhko; keuhkon | keuhkot |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | keuhkossa | keuhkoissa |
| elatiivi | keuhkosta | keuhkoista |
| illatiivi | keuhkoon | keuhkoihin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | keuhkolla | keuhkoilla |
| ablatiivi | keuhkolta | keuhkoilta |
| allatiivi | keuhkolle | keuhkoille |
| Muut | ||
| essiivi | keuhkona | keuhkoina |
| translatiivi | keuhkoksi | keuhkoiksi |
| abessiivi | keuhkotta | keuhkoitta |
| instruktiivi | – | keuhkoin |
| komitatiivi | – | keuhkoine- + omistusliite |
[muokkaa] Käännökset
1. hengityselin
