elin

Suomi

Substantiivi

elin (33) (monikko elimet)

1. (anatomia, fysiologia) useasta eri kudoksesta muodostunut rakenteellinen ja toiminnallinen kokonaisuus, joka on erikoistunut yksilössä tiettyyn tehtävään tai tehtäviin.
2. toimielin
3. (tekniikka) kone-elin

Käännökset

1. anatomia, fysiologia

bulgaria: орган m. englanti: organ espanja: órgano m. italia: organo m. islanti: líffæri

portugali: órgão m. ranska: organe m. ruotsi: organ unkari: szerv venäjä: орган m.

2. organisaatio

Kts. toimielin

3. tekniikka

Kts. kone-elin

Liittyvät sanat

hengityselin, johtoelin, kone-elin, toimielin, verenkiertoelin, ääntöelimet

Verbi

elin

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä elää