kepulikonsti
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kepulikonsti (5)
- (puhekieltä) vilpillinen keino
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kepulikonsti | kepulikonstit |
| genetiivi | kepulikonstin | kepulikonstien (kepulikonstein) |
| partitiivi | kepulikonstia | kepulikonsteja |
| akkusatiivi | kepulikonsti; kepulikonstin |
kepulikonstit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kepulikonstissa | kepulikonsteissa |
| elatiivi | kepulikonstista | kepulikonsteista |
| illatiivi | kepulikonstiin | kepulikonsteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kepulikonstilla | kepulikonsteilla |
| ablatiivi | kepulikonstilta | kepulikonsteilta |
| allatiivi | kepulikonstille | kepulikonsteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kepulikonstina | kepulikonsteina |
| translatiivi | kepulikonstiksi | kepulikonsteiksi |
| abessiivi | kepulikonstitta | kepulikonsteitta |
| instruktiivi | – | kepulikonstein |
| komitatiivi | – | kepulikonsteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kepulikonsti- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkepuliˌkonst̪iˣ/, [ˈke̞puliˌko̞nsti]
- tavutus: ke‧pu‧li‧kons‧ti