kenttä

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kenttä (10-C)

  1. (yleiskieli) avoin tasainen alue luonnossa; välittömän konkreettisen toiminnan alue
  2. täytettäväksi varattu alue lomakkeissa yms.
    Täytä lomakkeen kentät huolellisesti.
  3. urheiluun tai peleihin varattu alue; urheilukenttä, pelikenttä
  4. ala, alue, aihealue
    Professori K. H. esittelee sosiaalipsykologisen tutkimuksen kenttää ja sosiaalipsykologian historiallisia juuria.
    Suomalaisen kansantanssin ja kansanmusiikin kenttä
  5. (fysiikka) kenttävoimakkuutena ilmaistava luonnonilmiöihin liittyvä vektorisuure
  6. (matematiikka) kuvaus, joka liittää jokaiseen määrittelyjoukon alkioon ko. alkioon liittyvän vektoriavaruuden alkion
  7. lomitetun kuvan parittomat tai parilliset juovat
    PAL-videostandardissa DV-videon resoluutio on 720×576 pikseliä, 50 kenttää sekunnissa
  8. käyttöolosuhteet vastakohtana laboratorio-olosuhteille
    Hyvinhän se proto toimii, vaan mitenkä se pärjää kentällä.
  9. (arkinen) matkapuhelimen toimintaan riittävä verkon signaalivoimakkuus
    Onko sulla kenttää?
    Mökillä ei oo kenttää kun se on korvessa.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi kenttä kentät
genetiivi kentän kenttien
(kenttäin)
partitiivi kenttää kenttiä
akkusatiivi kenttä; kentän kentät
Sisäpaikallissijat
inessiivi kentässä kentissä
elatiivi kentästä kentistä
illatiivi kenttään kenttiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi kentällä kentillä
ablatiivi kentältä kentiltä
allatiivi kentälle kentille
Muut
essiivi kenttänä kenttinä
translatiivi kentäksi kentiksi
abessiivi kentättä kentittä
instruktiivi kentin
komitatiivi kenttine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]