kenttäkelpoisuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kenttäkelpoisuus (40)

  1. se, että on kenttäkelpoinen

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kenttäkelpoisuus kenttäkelpoisuudet
genetiivi kenttäkelpoisuuden kenttäkelpoisuuksien
partitiivi kenttäkelpoisuutta kenttäkelpoisuuksia
akkusatiivi kenttäkelpoisuus;
kenttäkelpoisuuden
kenttäkelpoisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi kenttäkelpoisuudessa kenttäkelpoisuuksissa
elatiivi kenttäkelpoisuudesta kenttäkelpoisuuksista
illatiivi kenttäkelpoisuuteen kenttäkelpoisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kenttäkelpoisuudella kenttäkelpoisuuksilla
ablatiivi kenttäkelpoisuudelta kenttäkelpoisuuksilta
allatiivi kenttäkelpoisuudelle kenttäkelpoisuuksille
muut sijamuodot
essiivi kenttäkelpoisuutena kenttäkelpoisuuksina
translatiivi kenttäkelpoisuudeksi kenttäkelpoisuuksiksi
abessiivi kenttäkelpoisuudetta kenttäkelpoisuuksitta
instruktiivi kenttäkelpoisuuksin
komitatiivi kenttäkelpoisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kenttäkelpoisuude-
vahva vartalo kenttäkelpoisuute-
konsonantti-
vartalo
kenttäkelpoisuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan kenttäkelpoinen vartalosta kenttäkelpois- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]