kelkkailu
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kelkkailu (2)
- kelkkaileminen, kelkalla mäen laskeminen
- (talviurheilu) jokin urheilulaji jossa kilpaillaan laskemalla kelkalla
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkelkːɑi̯lu/
- tavutus: kelk‧kai‧lu
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kelkkailu | kelkkailut |
| genetiivi | kelkkailun | kelkkailujen kelkkailuiden kelkkailuitten |
| partitiivi | kelkkailua | kelkkailuita kelkkailuja |
| akkusatiivi | kelkkailu; kelkkailun |
kelkkailut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kelkkailussa | kelkkailuissa |
| elatiivi | kelkkailusta | kelkkailuista |
| illatiivi | kelkkailuun | kelkkailuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kelkkailulla | kelkkailuilla |
| ablatiivi | kelkkailulta | kelkkailuilta |
| allatiivi | kelkkailulle | kelkkailuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kelkkailuna | kelkkailuina |
| translatiivi | kelkkailuksi | kelkkailuiksi |
| abessiivi | kelkkailutta | kelkkailuitta |
| instruktiivi | – | kelkkailuin |
| komitatiivi | – | kelkkailuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kelkkailu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. kelkkaileminen
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
kelkkailurata, moottorikelkkailu, ohjaskelkkailu, purjekelkkailu, mahakelkkailu, rattikelkkailu
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kelkkailu Kielitoimiston sanakirjassa