kelkka

Suomi

Substantiivi

kelkka (9-A) (monikko kelkat)

1. talvella lumelle jalasten varassa liikkuva laite
2. kolmessa kelkkailulajissa käytettävät kelkat
3. kiskolla liikkuva koneenosa, kuten CD-aseman ulos työntyvä osa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	kelkka	kelkat
genetiivi	kelkan	kelkkojen (kelkkain)
partitiivi	kelkkaa	kelkkoja
akkusatiivi	kelkka; kelkan	kelkat
Sisäpaikallissijat
inessiivi	kelkassa	kelkoissa
elatiivi	kelkasta	kelkoista
illatiivi	kelkkaan	kelkkoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	kelkalla	kelkoilla
ablatiivi	kelkalta	kelkoilta
allatiivi	kelkalle	kelkoille
Muut
essiivi	kelkkana	kelkkoina
translatiivi	kelkaksi	kelkoiksi
abessiivi	kelkatta	kelkoitta
instruktiivi	–	kelkoin
komitatiivi	–	kelkkoine- + omistusliite

Käännökset

1. liukuva esine

englanti: sled, sleigh, (rattikelkkailu) bobsleigh, (ohjaskelkkailu) luge espanja: trineo ranska: traîneau m.

thai: เลื่อน tšekki: sáně mon. venäjä: санки mon., (urheilussa) бобслей

3. soittimen ulostyöntyvä levyn paikka

englanti: tray puola: kieszeń