kelkka
Wikisanakirja
Sisällysluettelo |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- talvella lumelle jalasten varassa liikkuva laite
- kolmessa kelkkailulajissa käytettävät kelkat
- kiskolla liikkuva koneenosa, kuten CD-aseman ulos työntyvä osa
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: ˈkelkːɑ
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | kelkka | kelkat |
| genetiivi | kelkan | kelkkojen (kelkkain) |
| partitiivi | kelkkaa | kelkkoja |
| akkusatiivi | kelkka; kelkan | kelkat |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kelkassa | kelkoissa |
| elatiivi | kelkasta | kelkoista |
| illatiivi | kelkkaan | kelkkoihin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kelkalla | kelkoilla |
| ablatiivi | kelkalta | kelkoilta |
| allatiivi | kelkalle | kelkoille |
| Muut | ||
| essiivi | kelkkana | kelkkoina |
| translatiivi | kelkaksi | kelkoiksi |
| abessiivi | kelkatta | kelkoitta |
| instruktiivi | – | kelkoin |
| komitatiivi | – | kelkkoine- + omistusliite |
Käännökset[muokkaa]
1. liukuva esine
