kelikeeri
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kelikeeri (5)
- toinen leukakoukullisten (Chelicerata; hämähäkkieläimet, merilukit ja tikaripyrstöt) alajakson eläimillä etummaisesta, leuaksi muuttuneesta raajaparista
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kelikeeri | kelikeerit |
| genetiivi | kelikeerin | kelikeerien (kelikeerein) |
| partitiivi | kelikeeriä | kelikeerejä |
| akkusatiivi | kelikeeri; kelikeerin |
kelikeerit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kelikeerissä | kelikeereissä |
| elatiivi | kelikeeristä | kelikeereistä |
| illatiivi | kelikeeriin | kelikeereihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kelikeerillä | kelikeereillä |
| ablatiivi | kelikeeriltä | kelikeereiltä |
| allatiivi | kelikeerille | kelikeereille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kelikeerinä | kelikeereinä |
| translatiivi | kelikeeriksi | kelikeereiksi |
| abessiivi | kelikeerittä | kelikeereittä |
| instruktiivi | – | kelikeerein |
| komitatiivi | – | kelikeereine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kelikeeri- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. etummaisin, leuaksi muuttunut raajapari
|