kelaava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kelaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kelata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kelaava | kelaavat |
| genetiivi | kelaavan | kelaavien (kelaavain) |
| partitiivi | kelaavaa | kelaavia |
| akkusatiivi | kelaava; kelaavan | kelaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kelaavassa | kelaavissa |
| elatiivi | kelaavasta | kelaavista |
| illatiivi | kelaavaan | kelaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kelaavalla | kelaavilla |
| ablatiivi | kelaavalta | kelaavilta |
| allatiivi | kelaavalle | kelaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kelaavana | kelaavina |
| translatiivi | kelaavaksi | kelaaviksi |
| abessiivi | kelaavatta | kelaavitta |
| instruktiivi | – | kelaavin |
| komitatiivi | – | kelaavine |