kelata

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

kelata (73) (taivutus[luo])

  1. kiertää, panna kelalle; vapauttaa kelalta; koota kelalle johtoa, letkua tms.
    Kelaanko siimaa ylöspäin vai alaspäin?
  2. liikuttaa, pyörittää pyörätuolia, videota, kasettinauhaa
    Hän kelasi koko mäen ylös ihan itse.
    Muista kelata kasetti alkuun ennen kuin laitat sen takaisin hyllyyn!
  3. (arkikieltä) muistella, miettiä
    Ei kannata enää kelata sitä onnettomuutta läpi.
  4. (slangia) ajatella, miettiä; ymmärtää, tajuta
    Hei, kelaa ny. Kyl se näin kannattaa tehä.
  5. (murteellinen) raahata
    Jotenkuten meidän täytyy se sieltä kelata pois.
  6. (vanhaa kirjasuomea, kuvaannollisesti) Määritelmä puuttuu.
    kelata henki = tappaa

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈke.lɑ.t̪ɑˣ/
  • tavutus: ke‧la‧ta

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kelata Kielitoimiston sanakirjassa